Ihan ensimäisenä kysäsen että onko kenellekään tuttua tilanne, jossa tuntuu että omista asioista ei voi puhua edes parhaalle ystävälle vaikka kuinka yrittää? Kuten arvata saattaa, niin minä olen just nyt siinä tilanteessa. Ja siinä on myös syy miksi päätin aloittaa blogiin kirjottamisen (ja kun päiväkirjaan en uskalla kirjottaa koska ei voi koskaan tietää jos joku vaikka sattuu lukemaan sitä. :C) Tänne saa kirjoitella ihan rauhassa ilman, että kukaan arvaa että se olen minä. Paitsi että minun tuurilla joku tutuistani sattuu varmaankin erehtymään lukemaan näitä tulevia juttujani, ja harmaita aivosolujaan käyttäen älyää yhdistää eccentricin... hui. Meinasin jo nyt sanoa oman nimeni. ^_________^ Joo'o, tästä se lähtee...

Mutta siis tietenkin toivon että joku kävisi näitä minun juttuja lukemassa ja laittamassa kommenttia, koska jos niin ei käy, niin silloinhan se olisi vähän sama asia jos pitäisin kaikki asiat sisälläni. Ainakin periaatteessa. Tai sitten ei.. Nonii nyt menee taas vähän sekavaksi. 8) Vielä en osaa käyttää tätä blogi-syysteemiä kunnolla, mutta laitan kuitenkin jossain vaiheessa tänne semmosen pienimuotoisen tarinan itestäni (koska sen osaan tehdä ilman kauheeta säätämistä! ;D)

-e